...täytyy kai täälläkin avata sanainen arkkuni. Olen keskittynyt töihin ja kotoa löytyviin ihmisiin. Viikonloppuna tapasin kuitenkin Pohjoisen. Sainpa harjoitella vieraan kielen taitoani, onneksi sikin sokin suomen kanssa. Juttelimme paljon, ihan kaikkea en edes ymmärtänyt, mutta parin tunnin puhumisen jälkeen päädymme sänkyyn. Se ei ollut spontaania, vaan aika hermostunutta ja hätäistä. Aloin taas miettiä, mitä oikeastaan tarvitsen. Vastauksesta ei ole vielä varmuutta. Ylimääräiselle ihmissuhteelle ei juurikaan ole aikaa, ja olen alkanut potea huonoa omaatuntoa, jos olen monena viikonloppuna peräkkäin erossa perheestäni. Jaa, minullakin on siis omatunto, joskus olen epäillyt sen olemassaoloa.