Onneksi ystävyyttä voi olla monenlaista... Toivottavasti useimmat ystävistäni ovat aitoja. Olenko sitten itse aito? Aito ei taida kuitenkaan tarkoittaa sitä, että pitäisi kertoa kaikille "ystäville", minkä merkkinen olen. Mies tietää, muutama (kaksi? kolme?) erittäin tarkasti valittu ihminen tietää. Sukulaiset eivätkä lapsuudenystävät tiedä, eikä tulisi pieneen mieleenkään kertoa! Kun on miehen kanssa naimisissa, niin eipä tässä erityistä tarvetta ole kertoa, kun elän tällä hetkellä sellaista ulospäin tyypillistä 30 ja risat elämää...

"Hyvä ystävä on murheita estävä, kyynelpesun kestävä. Tekee iloistani tuplat, lisää viineihin kuplat."

P.S. Juu, blogin ulkoasu tökkii. Korjaan myöhemmin.