Oma oloni on tällä hetkellä sekavahko. Toukokuun piti olla töissä rauhallinen, mutta yllättävästi on kertynyt kaikenlaista extraa. Nyt kun kesäkuu ja loma lähestyy, tuntuu kuin aika loppuisi kesken! Niin monta juttua pitäisi tehdä ennen lomaa ja suursiivouskin pitäisi työhuoneessani tehdä. Vapaaehtoistöitä on myös niin paljon, että suoraan sanoen kyllästyttää.

Ihmisiin en ole jaksanut pitää yhteyttä. Mieskin kaipaisi huomioita ja ystävät yhteydenottoja. Joo, kaiken kruunaa vielä se, että lääkeresepti (Seromax tai sinne päin -mex tai jotain) on hukassa. En jaksa oikein innostua mistään. Tänään on vapaapäivä ja haluaisin lähinnä nukkua. Eräs tuttava pyysi minua kaupunkiin maanantaina, mutta alkuinnostuksen jälkeen peruin sen. Pahoittelut, jos luet tätä! Ei ole voimia tehdä kesken työpäivän 50 km edestakaista matkaa kaupunkiin. Eikä ole mitään annettavaa uudelle ihmiselle. Kun on sellainen olo, että haluaisi vain vetää peiton yli pään. Ja suoraan sanoen maanantai (kyllä!) on tällä hetkellä minulle viikon paras päivä. Iltapäivällä ehdin pari tuntia olla YKSIN kotona. Ihanaa!

Taas meinasin poistaa tämän blogin ja unohtaa...