Työpaikallani kävi tänään tarkastaja. Tiesin sen etukäteen, mutta silti jotenkin jänskätti. Ei, ei hän suinkaan ollut tarkastuskäynnillä, vaan muuten vain liikkeellä. Hän taisi aloittaa nykyisessä toimessaan vuonna 2005 tai jotain. No, heti kun pääsimme istumaan, hän kaivoi paksun nipun papereita esiin. Kaikenlaisia tilastoja toiminnastamme. - Ei, ei tässä olla tarkastuskäynnillä, muuten vain kyselen. Vierailu kesti 50 minuuttia.

Toivottavasti ei tulekaanvirallista tarkastusta. Se ei vaikuta hauskalta. Onneksi tämä sentään on oman alan ihmisiä, tilintarkastajat ovat suorastaan veemäisiä. Joskus olen heidänkin kysymyksiinsä joutunut vastaamaan...

Nyt voikin olla hyvillä mielin loppupäivän, kun päivän jännittävin hetki on ohi. Toisaalta, joku voisi tulla tarkistamaan myös opiskelujeni tilan. Se ei ole kehuttava.

Ja ihan sikana ottaa päähän, kun aiemmat materiaalini perjantain esiintymistä varten ovat kadoksissa! Kääk. Kohtaan lauman ihmisiä, joita ei yhtään kiinnosta aiheeni. Enkä pidä heistä. Mutta onhan se niii-in ihanaa, kun saa puhua itselle rakkaasta aiheesta tms. Katsotaan kuinka ämmä käy.