Kuuntelin kotimatkalla Sir Elwoodin hiljaisten värien biisiä "Sairas ja syntinen". Suosittelen! Tämä kaikille poikkeaville ja koko tuotanto melankolisiin tunnelmiin.

Kamalaa mutta olenko minä muka poikkeava, jos olen bi? Seksuaalista vähemmistöä. Tuntuu oudolta. Olen hyvin tavallinen. Mies, lapsi, työpaikka, harrastuksia, auto ja velkaa. Olen näiden blogeissa kiertävien omituisuus-meemien myötä ajatellut, että mitä jos kirjoittaisin omalla nimelläni olevani bi. Se tuntuisi yksinkertaiselta paljastukselta. Seurauksia en kuitenkaan viitsisi ajatella. Toki, ei siinä mikään omassa perheessäni romahtaisi, mutta sitten jos kyseltäisiin miten niin olen bi ja kenen kanssa ja milloin ja miten ja... Kysymyksiä ei ehkä lausuttaisi ääneen, vaikka niitä pohdittaisiin ja kuiske kävisi. Sairas voisinkin olla, mutta muiden silmissä haluan olla kunnollinen perheenäiti. Kukapa nyt haluaisi kertoa, että petän miestäni - ja hän tietää sen? Tällaiset asiat eivät yksinkertaisesti kuulu muille. Huonoa omaatuntoa en pode, mutta pidetään bisset kaapissa. Silti, uskon, että tällaisia asioita pohtii aika moni. Ainakin fantasioissaan.