Olen parisuhteessa. Voi kuinka auvoista ja tasapainoista seksielämää pariskunnilla onkaan mahdollista harrastaa - tai sitten ei. Perheellisen arjesta en jaksa ruikuttaa, sillä eihän sinkullakaan ole aina kaikki ok. Nyt nyppii se, kuinka erilaisia tarpeita minulla ja miehelläni on. Tuntuu että seksin suhteen kohta mikään ei riitä miehelleni. Hän varmaan pääsee dokumenttiin "Kun katosin seksimaahan". (Vrt. olemassa oleva dokkari Kun katosin karkkimaahan). Minulla taas halukkuus vaihtelee erittäin paljon, nyt taso on "very low" (menkat). Jotenkin silloin tuntuu, että on tarpeeksi, kun jaksaa raahautua arjessa päivästä toiseen. Tässä vaiheessa haaveilen kyllä, mutta yksinolosta (en siis tarkoita masturbointia, vaan todellakin yksinäisyyttä). Kaikki täällä hehkuttavat tänään talviloman alkua, kun minulla ei sellaista ole ja toivoisinkin vain pääseväni jonnekin yksin lepäilemään.

Blogi on tuonut mukanaan monta hyvää asiaa, mutta myös kielteisiä. Miehenikin kirjoituksia olen toisaalla lukenut. Sen jälkeen tekisi mieli sanoa kaikille: "Pysykää erossa kumppaninne blogista!" ja "Älä kerro omasta blogistasi läheisille, jos paljastat todellisen minäsi tai fantasioitasi!" En pidä kaikista mieheni teksteistä ja osa mielipiteistä on sellaisen ihmisen, jota en edes välittäisi tuntea. En tietenkään voi tietää, mikä on todella häntä ja mikä vain lukijoiden provosointia - taito sekin. Miehet puhuvat seksistä niin rumasti ja koneellisesti. En kyllä itsekään pidä mistään romanttisesta tyylistä, ehkä joku kultainen keskitie olisi paras. Huomaan pohtivani, tunnenko ollenkaan miehestäni. Seksi on tainnut viedä häneltä pikkusormen - tai palan penistä.