Mieheni tietää.

Hyvä naisystäväni tietää.

Tämän blogin nimittäin. Onko nyt kaikki yksityisyys mennyttä näiden kahden ihmisen suhteen? Toisaalta on herkullista saada kommentteja blogistaan joltain tutulta ihmiseltä, mutta miten nyt kirjoittaa näistä kahdesta. (Siis erikseen, he eivät sentään liity millään tavalla elämässäni yhteen, muuta kuin tuntemalla minut.) En voi enää arvostella heitä. Erityistä tarvetta ei tosin ole, vaikka sellaista voi pienissä asioissa toki joskus ilmetä. Sellaista hetkellistä ärsytystä. En ylipäätänsä pidä pahan puhumisesta toisen selän takana. Itse olen sellainen jurnuttaja, että kotona kyllä voin valittaa kaikista tuntemistani ihmisistä, mutta en niistä kylän miesten ja naisten kanssa lähtisi puhumaan. (Näitä pikkuriikkisellä paikkakunnalla hyväksi koettuja sääntöjä.)

Kehuminenkin ujostuttaa. Jos kehun toista, niin loukkaantuuko toinen? Voiko mieheni olla mustasukkainen hyvälle naisystävälleni? Entä jos hyvä naisystäväni ei olekaan omasta mielestään hyvä naisystäväni? Jos olemme "vain ystäviä". Kuinka ärsyttävää olla "vain ystävä". Arg.

Hyvä naisystäväni, olet luotettava ja huumorintajuinen. Tarvitsen ystävyyttäsi. Harmi kun asut kaukana. Olet tukenut ja rohkaissut minua monissa asioissa. Onneksi sinulla on myös jalat maassa, etkä tee mitään harkitsematonta kanssani. ;)

Mieheni, olet luotettava ja huumorintajuinen. Arki koettelee. Olen sinulle usein kenkku, joskus sinäkin minulle välinpitämätön ja kuulematon. Mutta pärjäämme. Rakastan hassuttelua kanssasi ja yhteistä kiireetöntä olotilaa. Rakastan sinua.

Yöks! Olipa vuodatusta. :) Minä en sitten ole romantikko! Äkkiä nettiin tai deletoin.