Taidan olla ahne paskiainen. Toisaalta olen tiennyt sen aina.

Minulla on asiat hyvin, mutta silti olin eilen illalla ihan "low". Eräs nainen, jonka kanssa olen kirjoitellut muutaman sähköpostiviestin, pisti minut jäähylle. Hän oli tavannut baarissa jonkun naisen, jota aikoo tapailla. (Olipa oikeasti fiksu ihminen, kun tajusi ilmoittaa, eikä vain jättänyt kirjoittelematta!) No, minulla oli tietysti ollut taas turhia toiveita, että tästä olisi syntynyt eroottinen ystävyyssuhde, mutta ei... Ekaksi ajattelin olevani läski ja toiseksi aioin mennä syömään! Onneksi en mennyt jääkaapille. No, pyörin sitten lähes tunnin kaikenlaisilla Etsitään seuraa -palstoilla. :/ Jotenkin järkevämmin sunnuntai-iltansa voisi kyllä käyttää - vaikka lukemalla hyvää kirjaa, joita edellisenä päivänä olin raahannut kirjastosta kotiin selkä vääränä. Mutta ei, sitä vaan jauhaa ja jauhaa ja etsii ja etsii. So stupid! :(

Ahneutta on, kun on mies ja lapsi, talo ja työ ja opiskelu, harrastukset ja kavereita, niin tästäkö muka joku puuttuu? En ymmärrä. Ei se ole fyysinen kosketus ja nautinto, sillä se hoituu kotona. Ei se ole yksinäisyyttä. Pakoa? Pakoa arjesta ja jännitystä?

Olen sellainen ruikuttaja, jonka mielestä muualla on aina paremmin. Koskaan en ole varmaankaan todella onnellinen. Ihan kiva.