Olen täällä. Muiden tekstit herättivät minut pitkästä aikaa kirjoittamaan... Tällaiset ikuisuuspohdiskelut saivat kelaamaan omaa blogiani taaksepäin. Olenpas kaikenlaista hassua kirjoittanut ja kovasti seuraakin etsinyt ja jotain sählännytkin. En ole tainnut yhtään järkevöityä, mutta elämäni on muilla aloilla ollut niin aktiivista, että en ole näihin bi-juttuihin paennut todellisuutta. Ehkä biseksuaalisuuden tajuaminen liittyi johonkin kolmenkympin/äitiyden/parisuhteen kaaokseen (kriisi-sana on sitten tylsä). En edes muista, miksi aloin kelaamaan tuollaisia juttuja. Nyt en ole pitkään aikaan mitään deittipalstoja katsellut, ehkä muutaman kerran koko vuonna - aktiivisimmalla varmaan muutaman kerran päivässä!

Töissä olen edelleen samassa paikassa kuin ennenkin, eikä esimieheni ole yhtään viisastunut. Onneksi hän on lähin esimieheni enää alle vuoden, kun organisaatiomme muuttuu... Sitten saan naisesimiehen, joka vaikuttaa olevan ok. Itseasiassa koulutuksemme on tismalleen sama, joten täytyy yrittää pysyä omassa roolissa eikä tarttua niihin töihin, jotka eivät minulle uudessa tilanteessa edes kuulu.

Kevät? Pölyistä ja vihertävää sulassa sovussa. Lunta ei ole, mutta usein on ollut tuulisia päiviä. Pitäisi pyöräillä enemmän.

Kovin kapeaa olisi tämä elämä, kun pitäisi kaikkea vain oman seksuaalisen identiteetin kautta peilata. Ja tosi kurjaa ajatella niitä, jotka eivät voi edes parisuhteestaan puhua perheelleen ja ystävilleen, jos elävät ns. kaapissa. Paljon enemmän kirjoitan itsestäni blogissa, jossa voin kertoa avoimesti perheestäni ja harrastuksistani.

Euroviisuista on julkisuudessa alettu puhua "homoviisuina". Hohhoijaa. Kertokaa jotain uutta... Tuotakaan tuskin olisi alettu uutisoida, jos kisat eivät olisi nyt Suomessa. Toivottavasti kisaturistit saavat liikkua rauhassa kaduilla.