Olen ruikuttanut niin monta viestiä, että nyt yritän kirjoittaa jotain myönteisempää. - Ehkä on luonteeni vastaista olla kovin myönteinen. Ainakin isäni on kovin kyyninen ja kyynisemmaksi vain muuttuu iän karttuessa. -

Uskokaa tai älkää, minusta parisuhteeni voi tällä hetkellä seksin ja läheisyyden suhteen kohtuullisen hyvin. Niin hyvin kuin lapsiperheessä voi mennä, kun se juniori valvoo yötä myöden ja päivälläkin keskeyttää vanhempien suutelot. Silti, me molemmat etsimme avioliiton ulkopuolella lisukkeita seksielämään. Normaalia (biseksuaalisuushan on normaalia) seksiä, mutta jonkun toisen kanssa, miehen tai naisen tai kimpassa tai... Avainsana on luottamus. Kaikkea edellämainittua emme ole vielä kokeilleet, mutta ehkä piakkoin.

Ja olen myös harkinnut vähitellen kertovani kavereille, jotka tunnen esim. netin kautta (yhteisiä harrastuksia tms.), että olen bi. Jos tilaisuus tulee kertoa, en nyt heti ekana kuulumisia kysyttäessä. Sukulaisille en viitsi kertoa. Sisaruksia ei minulla ole, niistä kai moni aloittaisi.